Pouta on työskennellyt päivän marketin kassalla. Hän on syksyllä kouluun menevän Lumon yksinhuoltaja. Päivä on ollut rankka ja ihmisiä on käynyt kaupassa paljon. Pouta on seurannut kauhuissaan ihmisten käyttäytymistä: aivastelua, yskimistä ja tungeksimista. Joukossa näytti olevan vanhojakin ihmisiä. Pouta menee bussilla päiväkotiin hakemaan Lumoa. Lumo on väsynyt, kiukuttelee ja valittaa mahakipua.
Tilanne 1
Pouta huomaa, että Lumon valitus ärsyttää häntä. Häntä alkaa pelottaa. ”En kai ole saanut töistä tartuntaa, ja nyt se on Lumolla. Mitä jos minä sairastun, kuka sitten pitää Lumosta huolta?” Pouta alkaa mitata kuumetta Lumolta ja sanoo: ”Sinä olet varmaan tulossa kipeäksi, ettei vaan olisi koronaa”
Tilanne 2
Pouta yrittää rauhoittua itse. Hän hengittää syvään ja etsii vaihtoehtoisia ajatuksia mieleen pyrkiville huolilleen. ”Lumo on varmaan väsynyt ja nälkäinen. Silloinkin voi mahaan sattua. Päivähän on ollut pitkä. Katson Lumon vointia rauhassa, kun päästään kotiin ja ollaan syöty”, hän tuumaa.
Kotona Lumon mahaan sattuu edelleen. ”Mitäs jos mentäisiin yhdessä turvalliseen paikkaan. Muistathan sen, mitä harjoittelimme viime viikolla?”
Sillä aikaa kun ruoka valmistuu, suunnitellaan yhdessä, mitä mukavaa tehdään ruuan jälkeen. Mitä sinä haluaisit?
Ruuan jälkeen Pouta ja Lumo pelaavat lautapeliä. Lumon mahakipu on hellittänyt.
Käytössäsi on Internet Explorer -selain. Tämä verkkosivu ei toimi oikein tietoturvattomalla Internet Explorer -selaimella. Suosittelemme vaihtamaan selainta.
Edellinen